Pieni positiivinen heti elämässäni

aamulla nousin piimä oli maitoa
sinulla halu näyttää rakastamisen taitoa
aamulla suodatin pannusta meni rikki
mutta sinä halasit, ei ollut viimeinen tikki
aamulla aamulehden jättämättä kantoi
mutta sinä hymyilit, se onnentunteen antoi
aamulla irti sanoi itsensä auton startti
sinä suukottelit vain, korjaukseen meni vartti
aamulla liikenneruuhka kivisti minun päätä
sinä syliisi suljit, kuiskasti varo rakas mustaa jäätä
aamulla töissä pomoni vihaisena prakas
sinä puhelimessa vannotit, kohta olet sylissäni takas
aamulla tuntui että maailmani kaatuu juuri tähän
sinä sähköpostilla heitit rakas lämmitän sua illalla taas vähän
mihin maailmani menisi ja minne minä hukkuisin pois
jos sinua vähänkään vähempää elämässäni ois
minne eksyisin, mistä löytäisin kotiini tien
sinä vannoit, vanhuuteen se yhdessä meitä vie
maailman positiivisin rakkaus, täyttää mieleni aina
pidän meitä kahta, toisemme löytänyttä onnekkaina>,

Suukkosi

mansikan makuisen, suloisen makean
suukoistasi maistan kukkais hunajan
kepeän kesän ja hipaisun tuulen
huulias vasten painan ma huulen

aavistus kirpakkaa, hapanta sitruunaa
voin ma suukkojen seasta tunnistaa
karvasta mantelia, peittyvi suklaan tuntuun
kuorrutettu kuin puhtaaseen sokerihuntuun

lisää ma janoan, katkeran suloista
talven viiman kalsaa, hyytävää kosketusta
pieniä säteitä auringon, lämpöä kevään
syksyn kaihoisa viivähdys, uuteen suukkoosi herään

sekoita keskenään rakkauden aineet
muista taivas, maa, tuli, raivoavat meren laineet
hippunen kitkerää, kosolti sokeria makeaa
mukaan  suolainen kyynel, seos ole ei silloin liian sakeaa>

Ohje rakastavaisille

Rakkauttanne aina vaalikaa,
se yhteisellä tiellä teitä opastaa.
Luojan suojaan luottakaa,
toisianne kaikessa tukekaa.
Älkää vihoissanne käykö nukkumaan,
ensin kaikki anteeksi antakaa.
Rohkaisevia sanoja sanokaa,
ääneen tunteistanne puhukaa.
Karikot yhdessä kohdatkaa,
se luottamusta välillänne vahvistaa.
Kun toista aina kunnioittaa muistaa,
se hiertävimmät kivet polultanne poistaa.

Lapselleni

Sinä lapsi pienoinen,
suojassa enkelten siipien.
Taivaan lahja, luojan luoma,
suuren ilon, ihmeen tuoja.
Tasaista polkua, kivetöntä tietä
elämäsi hetket onnellisna vietä.
Karikot, kivet ja suuret surut,
rakkaus, hellyys ja onnen murut.
Matkoiltasi löydät kaikkea tätä,
älä hetkeäkään silti elämättä jätä.
>

Lapseni

Lapseni

kehto, keinuta lastani toivossa tuulen
metsä suojaksi lehväsi levitä, arvokkuuden
anna voimasi aurinko, säteile ikuista valoa
meri, tyynessä kuljeta, tähtitaivas oppaana
toivo lapselleni en maallista rikkautta suurta
toivon rauhaa, viisautta, äitimaan vahvaa juurta
lapseni kasvaa saisit, oppisit merkit maan
niitä elonpolullasi tulet tarvitsemaan
toivon matkallesi onnea, hymyä vain
murhetta, huolta tuskin lain
kompastellen matkasi sinua aikuisuuteen vie
sinne matkasi on pitkä ja kirjava on tie>

Sua kohden herra, minä nostan pään
en ymmärrä, auta kysyvää ymmärtämään
miksi katkeaa lanka niin kaunis ja hento
miten lyhyttä on pienten siipien lento
suojassas käsien pienoikstani kanna
hänen valossa leikkiä, kera enkeleiden anna
hänen eksyvän pimeään yksin ma tahdo en
sinuun surussani turvaudun, sinun tukeesi luottaen>

 työvuotesi täynnä, ei pinnasi mitta 
eläkkeelle siirryt ongelmitta 
huolet töistä voit jättää muille 
siirtyä tekemisiin halutuille 
tarpeeksi uraputkessa vuosia 
vaihda ylle eläkepäivien kuosia 
herää aamulla ,valvo yöt 
nautiskele siitä, muut tekee työt 
kalasta, matkusta, patikoi tai seilaa
kukaan ei häiritse, työasioita ei meilaa
laineet kutsuvat, ahonlaitaa kulkea
itsesi eläkepäivien nautintoon sulkea
voit loikoilla, levätä, aurinkoa palvoa 
auringon laskuun saakka valvoa 
nauti elämästä, ansaitusta edusta 
pääsit irti työelämän menosta
>

 minä olen kuin aavikon vanha pölyinen kartta
kukkulat korkiat, solat osana hyllyvää vartta

minä olen kuin etelänavan loppumaton jää
peräni yhtä suurena näkynä eteen leviää

minä olen kuin Saharan hiekan kuiva kaivo
päivisin polttava, iltaisin puhaltava kylmä raivo

minä olen kuin Skandinavian 4 vuodenaikaa
mielialani arvailu on sinulle magiaa, taikaa

minä olen kuin itämaan mystiikka ja tuoksu
ei minulle kelpaa dieetit, eikä liikuntajuoksu

minä olen kuin erämaan yksinäisyys ja kaiku
ei kiire elämässä, eikä rakkauden haiku

epätäydellisenä maailmankarttana kuljen
itseni syliisi lämpimään iltaisin suljen

ohjaan sinut läpi aavikon, jäätikön, jokaisen maan
sinut sain tätä sekalaista karttapohjaa rakastamaan
>

 minä keinutan itseni tuulihin taivaan
aatoksissani nousen eloni laivaan
itke en perähän menneisiin kesiin
surua kutsu en iäksi asumaan pesiin

minä nuoruutta rakastan, jopa haikaan
tehtyä, tekemättä jäänyttä, mitä saikaan
innolla odotan tulevan tuomista
eloni ehtoon, harmahtavaa huomista

en minä poraa, rikkimennyttä eilistä
rakastan vain, kiitollisna omasta heilistä
en murehi mitä sanoin, sanomatta jäi
askellan urheasti uusia aatoksia päin

rakastan, suren, vihaan ja rintani laulaa
kohta punon eloni puolenvälin paulaa
rehevän naisen, ilo, onni on ulkomuotoni
kärkäs, innokas olkoon sisäinen luontoni

paljon saanut, kerennyt montaa lempiä
tuskin koskaan tekojaan katua, empiä
kiitollisna virren veisaan, elosta, onnesta tästä
yhdelle ihmiselle annetusta, ihanasta elämästä
>

 Hymyllä mahdottoman mahdolliseksi saa
auringon pilven mustimman takaa loistamaan
antaa enemmän kuin mutruinen suu
minkä edessä kauneinkin toivo lakastuu
hymy vihan velat saamaksi tuo
velkojalle enemmän iloa suo
jaksa hymyillä läpi kyynelten
hymy on antajallensa ilmainen
sydämesikin hymystä päivässä kiittää
yksi sykkimisen takeeksi riittää
pahan olon poistaa kaunis hymy
ei saajan sydämessä suru enää lymy

 torppa komia, ei suolla vetelällä pystyssä pysy
eikä avioliitto kuralle vietä, neuvoa tarpehees’ kysy

riitaa tuloo rahasta, pakkasen puolel’ elo vaik käy
välil’ kyllä valokin, eiköhän majaanne saakka näy

laskupino tasainen, velat hartioiss’ raskaina painaa
yhteen ny määtte, muistakaa hetki toisen kans’ on lainaa

turhat narinat, akkain kotkotukset, voip unhohon vaipuu
paremmin ukon helläs’ sylis, akkain miel’ myötään taipuu

lapsia ko tupaan saatta, niistä murehetta voip’ piisata
välil’ hermot kiriäl, kuka naapureist’ vois ne liisata

yhteist köyttä vaa vetäkää, molemmat komentaa taik’ paijaa
sillo pihahan ei tarvita, palokuntaa, eikä mustaamaijaa

kirkon ovel’ viel itteltäs rohkiasti vaa mielessäs’ kysy
naama sama aina aamupöyräs’ eiköhän ikuisest’ ny pysy

jaksakko sä sitä varmana, myötä- ja vastamäkeen
kristallipallol’ ko avioliiton kulkua, kukkaa ei pysty näkeen

rakkaus, siitä ko huolehitte, riittää lemmiskelyn aikaa
itkut tullee kysymäti, välil’ antakaa narun, laulun raikaa

kunnioitus, uskollisuus, kysyy lujast’ miehen työtä
välil’ ko meinaa kiristää hermoja, sekä nälkävyötä

anteeks ko pyytelette, eip’ hampaan kolloon likaa jää
elämäs’ rakkaus pysyy, raha tyyppiä ei oo pesivää

ohjeita näit nouratatte, annatte virran mennessänsä vierä
välil tekee nii ihanaa, välil ei toista silmissänsä sierä
>

 Viereltäsi tänään herätä sain
Kainaloosi käpertyä rakkaimpain
Kahvia, yhdessä aamu 5 aikaan
Miten hyväksi mieleni saikaan
Katselit hellästi kuppisi takaa
Arkinen elämämme, ihanan vakaa
Pyykinkone päälle, hampaita harjaat
Hieman aikaista herätystä parjaat
Minä eväinesi odotan oven luona
Suukko, tarkistus, riittääkö muona
Minä pakkolomalla, sinä töihin joudat
Sovimme, kotimatkallasi viinin noudat
Starttaat auton, ääreen ikkunan jään
Yksinäni lähtöäsi miettimään
Tiedän 8 tunnin päästä
Halauksiasi et minulta säästä
Kello kun kulkee kolmen yli
Avoin tuttu turvaisa syli
Mitä elämä voi enempää antaa
meitä näin arkisen ihanasti kantaa
Sinussa kaikki, muusta ei huoli
Onnen osuma, amorin ampuma nuoli

tästä saat minun sydämeni
merkiksi ystävyydestäni
veren pulppuavan punainen
melkein lumen puhtoinen
petetty, särjetty, rikottu
ystävien tuella korjattu
tarvitsevalle ei maksa mitään
hyvänä muistat vähän pitää
helli, silittele, kauniita puhu
kylmyys sydämestä on huhu
lämpöisesti hakkaa hellijälle
todelliselle sielun ystävälle
pistä piiloon taikka ilo jaa
tämän sydän jaksaa rakastaa